Niitä vastoinkäymisiä..

Menetin hiljattain rakkaan veljeni. Ainoan veljeni. Hänen kuolemansa on vielä toistaiseksi mysteeri, mutta itsemurhaltahan se vaikuttaa. Sitä taas en voi itse uskoa. Ei hän olisi niin voinut tehdä. Hänellä oli kaikki hyvin! Tunteet risteilevät ja ajatukset poukkoilevat. En vaan millään ole muutamassa viikossakaan onnistunut ymmärtämään, että hän on poissa. Ikuisesti poissa.

En osaa kuvailla tunteitani. Tämän tunteen tietää vain ihminen, joka on menettänyt jonkun todella tärkeän ihmisen.

P.S. I love you

Uusiks meni!

Alotin tän blogin helmikuussa, kirjotin parina päivänä ja unohdin koko touhun. Eli uus yritys! Poistin kaikki vanhat höpinät ja alotan nyt alusta. Toivottavasti nyt onnistun kirjottaan tätä oikeesti usein ja säännöllisesti! (Ottaen vielä huomioon, että en edes lapsena pitänyt päiväkirjaa.)

DODDIIIN, siis oon 19-vuotias tyttö ja asun maalla (n. 35km isommasta kaupungista). Aion kirjottaa tähän elämästäni, niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Niitä vastoinkäymisiä on kyllä viime aikoina riittänyt, mutta onhan sitä aina jotakin ilon aihettakin. Ideana olisi myös laihduttaa ja kertoilla sen onnistumisesta (ja epäonnistumisesta).

P.S. Tänään muuten alotan kesätyötki. Tienaamaan, tienaamaan ;)